Yhteystiedot

Porvoo
Puhelin: 040-5636054
Sähköposti: kathrina.helander@pp.inet.fi

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:288123 kpl

Sannin leirikertomus -04

 

© 2006 Hanna Väinölä

" Ilta vaihtui yöhön siinä tulen loimussa istuessa ja jutustellessa."

Sannin leirikertomus

Kuinka voimmekaan Jakun (Kristoffer) Merjaa ja Makea kylliksi kiittää mahtavasta leiripaikasta! Hulvaton Steinroller-leiriviikonloppu lukeutuu oman kesäni, ja koko kuluneen vuoden kohokohtiin. Ramses ja minä siis kiitämme kaikkia leiriseurasta ja toivomme uusia naamoja ensi vuoden uusintaan! Vaikka ei näissä vanhoissakaan mitään vikaa ole, en minä sitä tarkoittanut...

Nyt pari päivää leirin aiheuttamasta jetlagista toivuttuani kirjoitan oman versioni viikonlopusta.

Perjantaina saavuimme Rallin kanssa Hanna kyydissämme ensimmäisten joukossa leiripaikalle, Kathrinan viekkaasta harhaanjohdattamisyrityksestä huolimatta (oli väärentänyt kartan...). Paikan nähdessäni olin mykistynyt ihastuksesta. Wanna-be-maalaistyttönä, liki valmiina agronomina, veri kun vetää navettaan. Kathrina oli kertonut paikan olevan "mummon mökki". Mutta millainen mummonmökki! Ei mikään pieni piilopirtti vaan ihan kunnon tila menneiltä vuosilta. Talossa oli tilaa juuri hyvin tämän kokoiselle väelle. Ihanan perinteikäs pihapiiri muuntui illan mittaan kodikkaaksi leirintäalueeksi.

Perjantai-ilatana paikalla saapuivat Emon lauma ja Roslakan sakki asuntovaunuineen, Jasun poppoo telttoineen, Elina&Lara&Lissu ja Dinon sakki. Nartut ja pennut kirmasivat riehakkaasti ympäri pihanurmea Ramseksen, Jasun ja Jakun vuorotellessa tyttöjen suosiossa olemisessa. Kukin koira vuorollaan otti haisevan mutakylvyn. Me ihmiset rentouduimme saunan kosteissa löylyissä ja uskaliaimmat sen jälkeen vesipiipun parissa. Ihan vaan mansikkaa kuulemma. Silti me nuorimmaiset lähinnä pyörittelimme silmiämme että jaahas jaahas... Eikä siinä vielä kaikki, Make oli taikonut grillin kulmalle jopa boolimaljan! Ilta vaihtui yöhön siinä tulen loimussa istuessa ja jutustellessa.

Lauantai valkeni sateisena, mutta onneksemme ilma kirkastui varsin mukavaksi. Paikalle löysivät ihmisineen Indy&Robi, Bria, Indi, Pipsa, Puntti, Lennu, Juttu, Iines ja Ludde. Niin ja tietysti myös Lappeenrannan mies ja sen vaimo koirineen. Pikaisen laskutoimituksen mukaan siis Steinrollereita oli 15 koiraa, Emo's-koiria 4, muita hoffeja 2; Bria ja Helga, muita kuin hoffeja 2; Indyn "isoveikka" kultsu-Robi sekä Jakun palleroinen pientä jääkarhua muistuttava "pikkusisko" Rani.

Lauantaina järjestetty ohjlema alkoi temppukisalla jonka kolmoisvoiton tasapistein veivät I-pentueen 5-vuotiaat vekkulit vouhottajat Veera, Indi ja Ramses. Tai siis ylivoimaisen voiton vei (jälleen kerran?) kantaemo Olga, mutta Kathrina ja Olga luovuttivat ykköspalkintonsa eteenpäin. Onkohan se temppukisavoiton kanssa vähän niinkuin näyttelysäännöissä, että jos ei voi ottaa sertiä vastaan niin se luovutetaan järjestyksissä seuraaville. Oli miten oli, reilu teko! Tuomarointi oli asiantuntevan tiukkaa, irtopisteitä ei jaettu eikä kotiinpäin vetämistä ollut havaittavissa. Tuomareina toimivat Rosa, Sara ja Tomas.

Lauantai-iltapäivän ohjelma jatkui megalomaanisella joukkuekisalla missä 5-henkiset sattumanvaraisesti valitut joukkueet mittelivät viidessä eri tehtävässä kekseliäisyyden, tasapainoilun, arviointikyvyn, saappaanheittonoutotaidon ja kuvasta tunnistamisen parissa. Oman joukkueeni kohtaloksi koitui parissa tehtävässä oma malttamattomuuteni sekä ehkä hieman liian suuri koiran koko... Puntin joukkueeksi nimeetty sakki ilman Punttia sekä Jutun joukkue esittivät uskomattomia akrobaattisia suorituksia sanomalehdelle ahtautumistehtävässä. C5-kokoisella paperiarkilla siis voi todistetusti seistä/roikkua/istua/huojua 5 ihmistä ja koira! Vai oliko se paperi jopa pienempi? Jäämme odottamaan kuvamateriaalia innolla! Kunniamaininta Juhalle joka kannatteli jylevästi yhtäaikaa sekä Jasua että Niinaa ja toimi siinä samalla muutaman muun ihmisen tukipilarina. Saappanheittotehtävässä Elina puolestaan esitti päivän valovoimaisinta taaksepäinheitäntää. Saappaan kaari oli täysin ennaltaarvaamaton! Mutta Lara suoritti saappan noudon silti suvereenisti. Tunnistustehtävissä Tuan sekä Elinan kuvat osoittautuivat kompastuskiviksi useammalle joukkueelle. Ideana oli siis tunnistaa vanhoista valokuvista leirillä olevia henkilöitä. Toisessa tunnistustehtävässä tunnistettiin puolestaan leirillä olevia koiria pentukuvista. Omansa nyt tunnistaa jokainen! Paitsi Mira Indinsä... Tuttujakin koiria oli yllättävän vaikea vauvakuvista tunnistaa. Ainakin Hildan miehekkyys hämäsi pahemman kerran.

Päivän kolmas iso kisa oli legendaarinen toto-juoksu. Joka osoittautuikin yllätyksellisesti ei-niin-perinteiseksi. Koirat kisasivat pudotuspelissä nopein voittaa periaatteella arvotuin pareittain. Semifinaalipaikan osakilpailuvoitoillaan lunastivat Juttu, Lara, Jaku, Lissu, Jasu, Pipsa ja Vilma. Mutta kuinkas sitten kävikään, semifinaalissa lähtökuoppiin astuivatkin omistajat pareittain! Ensimmäisessä lähdössä Helena ja Merja pinkoivat tasapäin maaliin, voittaja ei selvinnyt edes maalikameran kuvasta. Niinpä Helena ja Merja ottivat uusinnan jonka Merja tikitti voittoon kuin singeri. Mikä napakka tyyli! Elina osoitti omaavansa juoksijaverta suonissaan ja pinkoi molempien koiriensa edestä voittoon. Toisin olisi ehkä käynyt jos Juhaa ei oli laitettu lähtemään takamatkalta. Tai jos maalisuora olisi ollut vain viisi metriä kauempana. Juha nimittäin tuli kuin tuulispää saavuttaen Annea ja Elinaa. Elina lisäsi höyryä koneeseen askeleet takaa kuullessaan ja otti siis kuitenkin voiton. Finaalissa kisasivat jälleen koirat. Tällä kertaa yksinään, niin että otettiin aikaa. Toto-voittajaksi leivottiin Lara omaa luokkaansa olevalla ajallaan. Ja tyylillään. Hopeaa otti Lissu ja pronssia Jaku. Toton mehukkaimmat hetket nähtiin ehdä alkukisan Indyn ja Vilman parimittelössä missä Indy kaartui loppusuoralla voimakkaasti hyökäten Vilman kimppuun jollon nämä kaksi koiraa yhdessä juoksivat maalisuoralla tarkkaillutta Kathrinaa päin, joka lensi ketoon kuin keila... Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!

Totojuoksenteluiden jälkeen maittoi taas sauna ja grillaus. Väki vähentyi iltaa kohden, niin että meitä oli suurinpiirtein saman suuruinen porukka yöpymässä kuin perjantaina. Maken spesiaaliboolia tissuteltiin ja piippua pössyteltiin, mutta leiriväsymys alkoi jo selkeästi painaa. Ihmekös tuo, moisen kisapäivän jälkeen! Naurettua tuli niin että mahalihaksia kivistää vieläkin. Lappeenrannanmies Jussi oli eräiden tietolähteiden mukaan jäänyt yöpymään ojaan navetan kulmalle, mutta vaimonsa kertoi että kyse olikin vain pimeyteen kadonneesta makuupussista.

Sunnuntaiaamuna satoi jälleen. Miran kanssa saimme kokea miltä tuntuu herätä Korkeasaaren trooppisten eläinten talosta. Peräkammarimme nimittäin muistutti aamulla lähinnä sellaista kahden I-höyrypään läähätettyä ikkunat huuruun. Kumpikaan meistä kun ei ollut hoksannut avata ikkunaa. Harmaiden pilvien poistuttua olimme ahkeria ja vähän reenasimme. Eihän se ole koiraleiri eikä mikään jos ei vähän jotain töitäkin tehdä. Siispä rakennusetsintää pihapiirin mainioissa puitteissa. Harjoitukseen osallistuivat Indi, Ida, Ramses, Juttu ja Lara. Muu porukka otteli sillä välin leirin Mölkky-mestaruudesta. Varsinaista ohjelmaa ei sunnuntaina enää ollut. Ruuan jälkeen leiri oli siivousta vaille pulkassa. Kathrinan ja Hannan kanssa nautimme siivouksen jälkeen vielä kerran ihanasta pihasaunasta. Oi miten mukava olo kaikenkaikkiaan! Suurkiitokset Kathrinalle että jaksoit taas järjestää leirin! Kunniamaininta kokkaustaidosta; ruoka oli oikein hyvää ja sitä oli riittävästi.

Seuraavaa leiriä ja muita yhteisrientoja odotellen, Sanni & Ralli-Ramses (Isac)