Yhteystiedot

Porvoo
Puhelin: 040-5636054
Sähköposti: kathrina.helander@pp.inet.fi

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:599071 kpl

Kenneltytön päiväkirja -04

 

 
 

© 2005 Hanna Väinölä
"Nämä blondit ovat kyllä upeita yhdessä!"

Hei kaikille!

Kun kuulin viime vuoden puolella, että Hilda saisi pentuja tänä keväänä, mieleeni juolahti ajatus kenneltytöksi ryhtymisestä. Minulla olisi kaksi viikkoa lomaa tänä talvena ja Jukan lomapäivät menisivät tiukasti opiskellessa, joten minulla olisi kyllä aikaa muutama päivä koiranhoitoon. Pentujen syntymistä odotellessa neuvottelin töistä liukuvan loma-ajan, että saapuisin Kathrinan avuksi juuri oikeaan aikaan. Työnjohtaja ei ymmärtänyt asian tärkeyttä, mutta jousti kuitenkin.

Perjantai 12.3.
Lähdin kuuden aikoihin aamulla kotoa töihin. Ensimmäinen lomailta tiedossa. Juttu oli mukanani, niin että voisin sitten helposti porhaltaa heti neljän aikaan kohti Porvoota. Työpaikalla toimitusjohtaja oli askarrellut Jutulle oman käyntikortin ja liittänyt sen yhteyteen puruluun. Laatupäällikkö oli kauhuissaan koirankarvoista ja yritti hädissään käyttää joka välissä teippikonetta housuihinsa ja husia Juttua kauemmaksi. Jutun mielestä tämä oli hauskaa. Päivä meni mukavasti.
Ja sitten se ihana vapaus ja Honda kohti Porvoota! Honda-naiset ajavat omia polkujaan!
Kathrinan pihalla oli odottamassa Hilda, Olga ja Antrei. Juttu oli niin ihmeissään, että siltä pääsi pisut alle. Se sai äidin, isoäidin ja isäpuolen kädestä niin että tuntui. Pian koirat leikkivät sitten sulassa sovussa. Annika ja Mikko olivat sisällä ihastelemassa pentuja. Naskalihampaat pureutuivat farkkujeni hapsuihin. Vein osan tavaroistani sisälle ja söin pientä suolapalaa ja jatkoin matkaani Loviisaan ja hoffien talvileirille. Matka Loviisan keskustasta ydinvoimalalle tuntui hävyttömän pitkältä, mutta kyllä se oikea paikka löytyi. Perillä Lilli oli jo Justuksen kanssa kerennyt kotiutua. Me saunoimme Lilin kanssa ja puhuimme pehmoisia.

Lauantai 13.3.
Ilma oli aivan ihana jo aamusta. Leiriohjelmassa oli esittäytyminen ja jalostustarkastus. Tarkastusaikataulussa oli epäselvyyttä ja jouduimme odottelemaan vuoroamme aika kauan. Kathrina, Olga, Sanni ja Ralli olivat paikalla, samoin Helena ja Emo Huldan ja Vilman kanssa. Jutun jalostustarkastusosuus meni hyvin kuten myös Unon, Jakun ja Ikan. Kotkan iskuryhmä oli pakannut mukaan kahvinkeittotarpeet ja ihanaa kakkua. Tutustuin Huldan Pipsa-pentuun, joka vaikutti vilkkaalta neidiltä. Illemmalla kävimme Sannin ja Kathrinan kanssa kiertämässä luontopolun, joka olikin sitten elämää suurempi asia. Joukkueen nimeksi tuli "Harmooniset ja tasapainoiset". Nimi tuli siitä, kun Maisa oli ihmetellyt Sannille kuinka joku niin tasapainoinen henkilö kuin Claudia voi harkita hovawartin hankkimista!

Sunnuntai 14.3.
Hääpäivä, ja minä olen Loviisassa ja Jukka Lohjalla. Sovimme juhlapäivän siirrosta viikolla eteenpäin.
Joukkueemme voitti luontopolkukisan ja yritin parhaani mukaan tuuletella ja kiljua. Muu joukkue oli mennyt jo kotiin. Hain lahjapöydästä kaikkea tavaraa Emäsaloon viemisiksi. Lilli ja minä jutustelimme Puntin ja Exelin perheiden kanssa ruokalassa.
Saavuin iltapäivällä Kathrinan luo. Siellä olikin tuttuja, Sanni ja Mira! Järjestelimme autojamme pihalla ja minä peruutin Sannin hienon uuden farmariauton (pientä kateutta) pois pihalta. Sanni lähti aika pian, koska hän heitti Hannan ja Olgan Porvooseen bussille. Olga lähti Tammisaareen hermolepoon.
Voi että niitä pentuja! Miten voikin olla luontokappaleet niin täynnä riemua, nälkää ja väsymystä!
Tsekkailimme myöhällä vielä tietsikalla tulevia nettisivupohjia ja sovimme seuraavan aamun eläinlääkärisysteemeistä. Pentujen piti olla 12 tuntia syömättä, vaikka normaalisti ne saivat ruokaa kuuden tunnin välein suunnilleen. Varauduimme henkisesti koettelemukseen emmekä turhaan.

Maanantai 15.3.
Pennut olivat nälkäisiä eivätkä ymmärtäneet, miksi mammat panttasivat ruokia. Pakkasimme pennut Opeliin ja Hildan ja Jutun mun autoon. Honda-naiset ajavat ihan omia polkujaan... ja suoraan ojaan poks!!!! Peruutin tosiaan suoraan portista ojaan. Yöllä oli satanut kerroksen räntää enkä nähnyt peileistä kuin valkoista. Yritimme paniikissa lapioida Hondaa pois ojasta ja seuraavaksi Opelia ohi. Sekin juuttui kiinni sohjoon. Eihän siinä itku auttanut, lääkäriaikaa jo peruttiin ja pentuja kävi tosiaan sääliksi, kun ajattelin, että ne joutuvat olemaan uudestaan syömättä. Mutta sitten kuin taivaasta tupsahti johtotähti ja naapurin setä ja me saimme hinattua autot ylös! Myöhästyimme lääkäristä 20 minuuttia ja hihittelimme varovasti vastaanoton eteisessä.
Pennut laitettiin yhteen huoneeseen, josta ne otettiin kaksit kerrallaan tarkastukseen ja verikokeeseen. Lisbeth ja Linnea huusivat kuin päätä olisi leikattu. Leonardo kuten myös muut pojat ottivat iisimmin. Mikrosirutus oli aika inha toimenpide ja se varmaan sattui, kun mehupillin kokoinen neula tungettiin niskanahan läpi. Kaikki pennut olivat tarkastuksessa terveitä; ainoastaan Lassen yläpurenta herätti keskustelua. Todennäköisesti sekin paranisi ajan kanssa.
Talutin Hildaa ja Juttua pikku matkan Porvoon keskustassa ja kyllä päät kääntyivät. Nämä blondit ovat kyllä upeita yhdessä!

Tiistai 16.3.
Kathrina vaikutti heti aamusta hiukan hermostuneelta, mutta en antanut sen vaikuttaa. Touhusin nettihommien kanssa ja Kathrina kävi äitinsä luona hakemassa juomavettä. Iltapäivällä verikokeiden tulos vihdoin tuli ja ihan jokaikinen pentu oli varmasti kunnossa. Mieleen palasi taas kerran Joshua-raasun surkea kohtalo. Onneksi näillä pennuilla ei ole sitä pelkoa!

Keskiviikko 17.3.
Luonnehdinta pennuista:
Lisbeth, minun ehdotukseni lempinimeksi on Lissu.
Lissu on peruskoira; se ei anna periksi eikä hötkyile turhaan. Lissu johtaa partiot kohti Emäsalon kappelia, tulevaa uskonnollista sävyä, ehkä?

Linnea, lempinimiehdotus Lindis. Kathrina ja Hanna kutsuivat Neaksi.
Lindiksessä on trendikkyyttä ja voimaa. Lissun paras vaelluskaveri. Taas blondit menee! Kuinka hoffin poskissa voi kasvaa pitkää karvaa?

Ludwig, saanut jo lempinimen Ludde, sopii sille.
Ludde roikkuu aina lahkeessa kiinni. Reipas poika joka pärjää elämässä hyvin eikä tunkeile turvaan naisten helmoihin.

Lorenz, lempinimiehdotus Renttu.
Ludden paras kaveri, pojat ovat aikalailla samannäköisiä- ja luonteisia. Roikkuu myös uskomattoman sitkeästi lahkeessa.

Leonardo, saanut jo nimen Vili Vilpertti.
Jengin kiltti poika. Saa isona prätkän, veneen ja siistin nahkarotsin. Jos jossain on koiranpentutappelu, niin Vili löytyy kasan alta. Ei rieku turhia.

Ludmila, lempinimiehdotus Lumi niinkuin lumihiutale sen rinnassa.
Lumi hurmaa vilkkaudellaan. Se viihtyy kenneltytön sylissä ja räpsyttelee ripsiään ja puree kellonremmiä. Lumissa on eteerisyyttä ja viekoittelevaisuutta. Lumin lempipaikka pihalla oli kuusen alla.

Lars-Eric, lempinimi luonnollisesti Lasse.
Pentueen sievin koira. Aina sylissä hurmaamassa. Lasse on aito herrasmies. Jos ihmisiä ja koiria voisi verrata niin Lasse olisi vanhojen suomalaisten elokuvien näyttelijä, vähän ripsaria ja parrasvaloihin.

Lennarth, lempinimi Lenno.
No niin älkää pyörtykö, näin se ruotsiksi kirjoitetaan vaikka lausutaan Lennu. Ehdotin Kathrinalle, että pitäisikö Jutun nimi sitten kirjoittaa Jotto?
Lenno on iso räyh. Katastrofin uhatessa ei parane tähän mieheen turvautua. Viihtyy myös sylissä. Lennon mielestä missään ei kuravesi maistu niin ihanalta kuin sadan metrin päässä kotiportista. Lenno ei jätä ketään kylmäksi. Hiukan takakammarin poikamiesainesta.

Ilalla mukavan tuntuinen Jaana Askolasta kävi katsomassa Linneaa ja ihastui. Linnea menisi collie Namin siskoksi.
Ajelutimme pentuja kaksi kerrallaan pitkin Emäsalon teitä, että ne tottuisivat autokyytiin; Lissu ei tottunut.

Torstai 18.3.
Tänään lähden kotiin.
Kathrina oli töissä puoli päivää ja minä pentuvahtina. Halailin, pussailin ja leikitin niitä tuntikaupalla. Miten näistä voi erota?
Illalla Annika ja Mikko tulivat käymään. Kymmenen aikaan pakkasin tavarat ja skrapasin auton. Lissu ja Kathrina toivottivat minulle turvallista matkaa. Nieleskelin hieman liikutustani, Konginkankaalla matkatoivotukset eivät tänä yönä nuoria auttaneet.


No niin ja mitä jäi vaihtoehtolomasta käteen?
On uskomatonta kuinka voin unohtaa arkimurheet totaalisesti pentujen kanssa touhutessani. Olin unohtanut kiireen, urapaineet, ikärasistisen työyhteisön ja moottoritien. Poissa olivat myös hiipivä masennus ja turhautuminen.
Tajusin kuinka paljon työtä on pentujen hoitamisessa ja maailmalle laittamisessa. Juttua hankkiessani mielessä oli kennel, jossa pennut saisivat kasvaa sisällä keittiössä eikä niitä vain tuupattaisi jonnekin ulkorakennukseen vinkumaan. En silti ollut sisäistänyt kasvattajan roolin tärkeyttä pennun kehityksen kannalta. Ehkä löysin sen syyn miksi Juttu on koiristani "tasapainoisin ja harmoonisin."

Ritva